perjantai 14. elokuuta 2015

Blogin tarina


Sain Susannalta tällaisen haasteen:


Tähän asiaan tulikin jo tekstiä edellisessä postauksessa,mutta
jatketaan silti tarinaa.



Ostin ensimmäisen saumurini keväällä 2012.
Olin sitä ennenkin ommellut paljon kaikenlaista,
toppavaatteista lähtien.


Tuon maaliskuisen perjantaipäivän jälkeen ei mikään ole ollut ennallaan :)
Ompeluinnostus nousi ihan uusiin sfääreihin ja tunsin, että tää on se mun juttu!
Kun olin puolisen vuotta surruutellut, pistin blogin pystyyn.
Ensimmäinen postaus on kirjoitettu 4.9 (joten syntymäpäiväkin on ovella).
Olin tuohon aikaan valtavan innostunut joustofroteista ja
voisin veikata, että se olikin tuon pehmeän materiaalin kulta-aikaa.
Kuoseja oli kymmenittäin ja monet juurikin sitä retrotyyliä,
josta pidin.


Olen aina tykännyt väreistä ja retroilu iski siihen suoneen.
Koko vuosi 2012 ja 2013 mentiin enimmäkseen joustofrotee- ja retrolinjalla.



Kesällä 2013 syntyi meidän kuopus. Ompelin valtavan määrän
vaatteita vauvalle. Niitä oli niin ihana ommella ja ne oli niin söpöjä.





Vuoteen 2013 mahtuu yli sata erillistä postausta,
vaikka pidin heinäkuun lomaa ja jokaisessa postauksessa on useampi vaate.
Tahti oli siis huima, monta vaatetta viikossa.
Olen aina ollut perusvaatteiden ompelija.
Siis sitä haalaria,housua, paitaa, mekkoo.
Sitä,mitä pidetään päällä arkena.



Vuonna 2014 kuvioon tuli enimmässä määrin trikoo ja joustocollege.
Kokemusta perusompelemisesta oli jo sen verran, että teki mieli
oppia uusia juttuja. Ompelin ensimmäiset nappihalkiot ja
vinovetskahaalarit! Niitä on tullutkin ommeltua sen jälkeen melkoisen monta.


Joustofroteeseen tuli totaalikyllästyminen ja niitä jämiä (metritolkulla) on
vieläkin hyllyssä ompelematta.
Innostuin myös myös ompelemaan vaatteita itselleni.
Se olikin suuri askel, ja yksi haave jo monen vuoden ajan.
Monta testimekkoo ja -housua on tullut ommeltua!




Vaatteiden tuunaaminen ja kierrätysmateriaalin käyttäminen
on aina ollut lähellä sydäntäni.
Jonkun verran sitä näkyy blogissakin.
















Tämä vuosi on melkein kokonaisuudessaan ollut tarpomista.
Toisaalta oma tyyli on  muuttunut ja olen
onnistuessani ollut tyytyväinen!
Ehkä se ahdistus liittyy tähän?













Ompeleminen on minulle rakas harrastus.
En lopeta sitä koskaan.

Aika näyttää,mihin suuntaan mennään.



ps. Latasin nyt sitten sen instan!
täältä pääset seuraamaan ompelujuttuja.
Olis kiva päästä seuraamaan teitäkin,
laittakaapa kommenttia.

Kiitos kannustuksesta!






14 kommenttia:

  1. Sinä olet kyllä niin taitava nuissa ompeluhommissa. Meillekkin monta ihanaa vaatetta surrautellut.
    Tykkään lukea blogiasi vaikken itse ompelekkaan. Täällä on niin iloinen meininki. Ja näkee kuvia pienestä kummipojasta<3
    Mutta lukeminen on välillä vaarallista kun tulee niitä vaatehimotuksia mitä tekis mieli lapsille teettää/ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miikku kiitos,täältä on taas postia tulossa :) tuo instagram se vasta onkin "vaarallinen", mieletön inspiraation lähde! Näin ompelijana kun kuvia katsoo sillä ompelusilmällä :)

      Poista
  2. Mukava oli lukea tämänkin blogin tarina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika!Näitä on kyllä mukava lukea ja itsekin oli kiva muistella oman blogin tarinaa. Kaikki kuvat on niin rakkaita. Otappa tästä koppi ja kerro valkoisen talon tarina <3.

      Poista
  3. Oon tainnutkin olla melko alkuajoista mukana lukemassa blogia, koska nuo postauksen vaatteet pikkuhaalareita myöten olivat tutun näköisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naurava nappikin oli ihan ensimmäisiä minun seuraamia blogeja ja suosikkilistalla edelleen. Tosi kiva on ollut seurata lasten kehitystä ja touhua. Ja tietenkin ompelukset kiinnostaa kovasti!

      Poista
  4. Voi, että mää tykkään tällaisesta värikäs-vaate-tykityksestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne piristäviä! Iteki tykkään,vaikka tuo retroyhistelmä ei enää niin paljon sytytä.

      Poista
  5. Ompelet toinen toistaan ihanempia ja ainutlaatuisia vaatteita :) Ei tuollaisia kaupoista saa,ihailen aina kättesi töitä ja olen "sanaton" ihastuksesta ;) On ollut ilo tutustua myös livenä,on tämä bloggerin maailma niin ihmeellinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi kiitos! Samaa mieltä,että ihmeellinen on virtuaalimaailma. Ei pelkkää negatiivista,vaan se voi antaa myös ystäviä.

      Poista
  6. Hauska oli lukea blogisi tarinaa. Aika samoihin aikoihin olen minäkin innostunut ompelemisesta (niin no esikoinen syntyi 2011 ja ensin innostuin ompelemaan lähinnä kestovaippoja ja siitä sitten innostus laajeni lastenvaatteisiin ja edelleen myös hieman itselle/miehelle ommeltaviin). Sama innostus retrokuoseihin ja joustikseenkin ja myös innostuksen lopsahdus. Täältäkin löytyy kaapista metrejä sitä sun tätä ;) Mieli muuttuu ja tyyli muuttuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Se on vaan koitettava välillä ommella noita joustiksiakin pois. Vaikja täytyy tunnustaa,että joitaki uusiakin froteita on tullut tänä vuonna hommattua.

      Poista
  7. Mielenkiintoista kuulla sinun tarinaasi. En olekaan ihan alusta asti ehtinyt olla mukana, mutta selailin kyllä aiempia postauksia. Minusta sinulla on vahva oma tyyli, joka näkyy jokaisesta vaatteesta. Tykkään siitä, miten osaat valita ihania kuoseja ja yhdistellä niitä seteiksi. Ja sun kuvat ovat vaan niin ihania, että monta kertaa jään niitä ihailemaan. Nuo Matkuksen edessä otetut muistan aina, ja joka kerta siellä käydessä ne ottamasi kuvat tulevat mieleen :). Samoin Vänärillä otetut on kanssa yhdet, mitkä muistan aina. Niissä on ollut (kuten monessa muussakin) kiva tunnelma. Ihanaa, kun näitä sun ompeluita saa seurailla täällä (ja instassa myös).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Mukavaa,että täällä käy vierailijoita samasta kaupungista. Ja minä muistan,että meni tosi pitkään,ennenkuin hoksasin käydä sinun blogissa .<3

      Poista