keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Arvonnan tulos


Arvonta on suoritettu!
Sain arpoa kolme palkintoa,koska blogin lukijamäärä ylitti sadan
arvonta-aikana.
Kiitos kaikille!



30 euron lahjakortin Metsolan nettikauppaan saa Väriä.
Tanja ja Poritar saavat paidat.
Olkaapa minuun yhteydessä .
Onnea!









30 kommenttia:

  1. Ei ole totta, voitinko minä paidan? Ihanaa :) Laitan sulle sähköpostia.

    VastaaPoista
  2. Onko kukaan blogin lukijoista tai blogin pitäjä tulleet koskaan ajatelleeksi, millaista maailmaa tämä(kin) blogi pitää yllä. Itsekin pidän vaatteista, joita täällä blogissa esitellään, mutta mielestäni liika on liikaa. Ensinnäkin, vaikka lapsia olisi paljonkin, kenen lapset oikeasti tarvitsevat tällaisen määrän vaatteita? Toiseksi tällainen lasten esittely mitä idyllisimmissä kuvissa pitää mielestäni yllä kahdenlaista negatiivista mielikuvaa. Toinen mielikuva on se, että lapsen pitää näyttää ihanalta, jotta hän olisi ihana, ja toinen mielikuva se, että vaatteen pitää olla juuri tietyn muodin mukainen, jotta se kelpaa aikuiselle. Tämä taas johtaa väistämättä siihen, että arvotamme vastaantulevia ihmisiä ja heidän lapsiaan vaatteiden perusteella. Tätähän ei kukaan tietenkään myönnä. Mutta olkaapa itsellenne rehellisiä. Täällä blogissa mainittiin jossain postauksessa, että tästä vaatteesta tuli niin huono, että ehkä se kotioloissa menettelee. Itse olisin sellaisen mieluusti laittanut lapselle ihan vaikka kouluvaatteeksi. Eli muotitietoisilla äideillä rima nousee koko ajan korkeammalle. Materia ja sen arvostaminen (vaikkakin vain vaatteiden osalta) korostuu tässä blogissa PALJON!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi! Pyydän sinua ottamaan yhteyttä minuun sähköpostilla. Ole rehellinen, ja kerro mielipiteesi nimellä. Lukijoille tiedoksi, että palaan tähän asiaan blogissa myöhemmin. Kertokaapa tekin lukijat, mitä mieltä asiasta olette.

      Poista
    2. Kateellinen anonyymi, blogeissa vieraileminen on ihan oma valinta. Elä käy täällä jos on noin hankalaa...

      Poista
  3. Onpa harmi että jonku kateellisen pitää väärällä tavalla tuoda mielipiteensä julki. Kommentoijan ei ole pakko seurata blogia josta mieli ahdistuu. Olen Paulan kanssa samaa mieltä että kirjoittaja voisi itse nimensä rehellisesti kertoa. Uskon että "huono vaate" tarkoittaa, että ompelijaa itseä ärsyttää jokin epäonnistuminen kyseisessä vaatteessa niin paljon että ei halua sitä ykkösvaatteeksi(vaikka toiset eivät näkisi siinä mitään vikaa). Onkos kumma että ompelua rakastava ihminen arvostaa laadukkaita kankaita ja hyvää jälkeä! T:OK

    VastaaPoista
  4. Harmi, jos ajatukseni tulee tulkituksi kateutena. En ole myöskään sanonut, että olen ahdistunut. En halua nimellä tästä asiasta puhua, koska täällä on niin moni myönteisenkin palautteen antaja anonyymina. Miksi tällaisista asioista ei voisi keskustella?

    VastaaPoista
  5. Tarkennuksena vielä, että toki ymmärrän, että taitava ompelija, jollainen tämän blogin pitäjä ompelusten perusteella todella on, tulee kriittiseksi omia töitään kohtaan ja näkee virheitä sielläkin, missä muut eivät näe. Sama pätee varmasti joka alan taitajaan. Voi olla, että liioittelen näkemyksissäni, joita yllä esitin, mutta kaipaisin keskustelua siitä, onko tällaisissa ajatuksissa mahdollisesti mitään idean siementä. Arvelinkin, että minut teilataan sillä, että esiinnyn nimettömänä. Ehkä se onkin vähän pelkuruuttani, mutta vetoan siihen, että onhan se oikeus täällä ollut tähän asti kaikilla muillakin. Ps. Kellonajat näyttävät kommenteissa mitä sattuun, en laittanut edellistä kommenttiani noin aikaisin aamulla kuin näyttää. T: Ap

    VastaaPoista
  6. Olen tässä päivän aikana pureskellut alkuperäistä tekstiäni, ja todennut, että oioin mutkia ja tein omasta taustastani johtuen liian pitkälle meneviä tulkintoja. Korjaan paria ajatustani. En voi väittää, kuten ensin väitin, että muotivaatteiden arvostaminen johtaa väistämättä siihen, että arvottaa muitakin ihmisiä sen perusteella. Uskon kuitenkin, että tällainen mahdollisuus siihen sisältyy, ja siinä asiassa varmasti itsetutkiskelu on tarpeen (en väitä, että välttämättä blogin pitäjälle). Toinen korjattava kohta tekstissäni on materian korostaminen. Blogissa on minun silmiini lyönyt, miten tärkeää osaa vaatteet näyttelee jonkun elämässä, mutta enhän tunne blogistin todellista elämää, joten tuo oli varmasti liian pitkälle menevä johtopäätös minulta. Pahoittelen osittain harkitsematonta tekstiäni. Mutta jos alkuperäisestä tekstistäni pystyy poimimaan jotain pohtimisen arvoista, niin hyvä.
    -ap

    VastaaPoista
  7. Voisin poimia ehkä jotain ajatuksen siementä anonyymin tekstistä, mutta harkitsemattomien sanojen vuoksi en aio sitä tehdä. Myöskään anonyymius ei mielestäni ole reilua, kun blogisti itse esiintyy nimellä.

    Minä luen tätä blogia, koska kuvat ovat kauniita (toiset ihmiset haluavat rentoutua katselemalla kaikkea kaunista!), ja saan ideoita omiin ompeluksiin. Monet kuvat eivät ole mitenkään erityisen idyllisiä, ihan vain kuva lapsesta. Lapset usein ovat kauniita, oli niillä mitä vain päällä :)

    Tämä on OMPELU-blogi. Miksi täällä ei saisi esitellä ompeluksia, ja kertoa jos jokin niistä on mennyt pieleen tai ei ole onnistunut malli tms. Ehkä tämä kotona menee- ei tarkoita sitä, että tämä ei ole "MUODINMUKAINEN", vaan ihan jotain muuta.

    Päästäänkin siihen, että mitähän ihmettä meinaa anonyymillä "muodin mukainen"? Blogistin tuotteet ovat aivan normaalia housua, paitaa, jumppista jne. Ei mitään erityisen muodinmukaista, sen voin sanoa kun useaa ompelublogia seuraan. Kaikki vaatteet ovat lapsille sopivia, mukavia, ja nättejä.

    Ajatellaanpa että Paula arvostaa kauniita vaatteita. Entäs jos hän ei arvosta sitten kaikkea muuta materiaa niin paljon kuin moni muu tekee? Onko se sitten väärin? Miksi ihminen ei voi harrastaa ompelua ja kankaita, mutta moottoriurheilua, lihaksia, merkkivaatteita, eläimiä yms voi harrastaa? Materiaa se vasta onkin jos uuden auton tarviaa joka vuosi! Eikös meistä jokainen arvosta jotain enempi kuin toinen ja halua siihen panostaa, sen minkä oma talous tilanne sallii.

    Lisäksi tiedän, että Paula jos kuka, kierrättää. Yhtään vaatetta ei roskiin mene. Mallia saisi moni ottaa.

    Eli kun Paula kysyi, mitä mieltä me muut olemme, niin voin ainakin sanoa, että minä haluan edelleen nähdä paljon ompeluksia, värikkäitä kuvia ja lapsia joita rakastetaan <3

    VastaaPoista
  8. Tuo Leean kirjotus oli niin niin hyvä! T. Katri H.

    VastaaPoista
  9. Nyt hiljaisen ihailijasi on ihan pakko älähtää... Useamman lapsukaisen emona osaan arvostaa hetkiä, jolloin saa tehdä omin käsin jotain. Jotain, joka on. Jotain, joka pysyy. Jotain, joka antaa tekijälleen esteettisen elämyksen. Jotain, joka irrottaa arjen yläpuolelle, vaikkapa vain hetkeksi kerrallaan ja näin antaa valtavasti voimaa arjen eloon. Toivon, että edelleenkin kuvaisit ja jakaisit luovuutesi kukkasia täällä blogissasi. Meitä muita inspiroiden.

    VastaaPoista
  10. Muistaakseni Paula on alkuteksteissään jo maininnut, että aikoo esitellä myös epäonnistuneita ompeluksiaan. Ajatelkaapa, hän on reilu lukijoilleen siinä ettei aina, eikä läheskään aina, onnistu ja uskaltaa sen kertoa! Arvostan sitä enkä itse näe blogin välittävän mainittua "kiiltokuva"-maailmaa. Olen seurannut blogia sen alkuajoista lähtien ja olen ymmärtänyt tämän tallennuspaikkana kotiompelijan omista töistä. Tosin näen blogissa myös kehityskaarta, joka jokaisella taitajalla on aina, riippuen siitä mitä tarkastelee.

    En aio kompastua lillukan varsiin, joista anonyymi kirjoittaa harkitsettomasti. Minulle tosin keskustelun myötä on noussut mieleen, että
    varmaan jokaisen ihmisen, anonyymin ja minunkin, on hyvä toisinaan pysähtyä arvottamaan sitä millaista maailmaa me itse välitämme kaikella sanoillamme, toimillamme ja elämällämme ympäristöömme.
    Liitän tähän erään kirjoituksen rehellisyydestä siksi, että avoin keskustelu on hyvästä, ja rehellisyyden siemenestä anonyymikin kirjoittaa. http://hidastaelamaa.fi/2013/08/miehen-tie-rehellisyys-toisia-kohtaan/

    VastaaPoista
  11. No huh huh.

    Aika kovaa tekstiä Anonyymiltä.

    Kyllä suurperheen äidin kannattaa tehdä lapsilleen vaatteita laadukkaista materiaaleista, kun vaatteet kiertävät lapselta toiselle niin niiden on kestettävä. Jos vaatteet ovat vieläpä kauniita niin sehän on vain plussaa.

    Ja mikä on muodikasta? Marketeista löytyy "muotia", nämä uniikkiompelukset ovat jotain paljon paremmin aikaa kestävää, eivätkä ole samasta "muotista" kuin ne muodikkaan markettien rytkyt Made in China tai jonkun muun maan hikipajoissa tuotetut lasten lapsille tekemät. Toki "muoti" tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ehkä joillekin kaikki kaunis on "muotia" ja paheksuttavaa.

    Minä tykkään Paulan blogista ja kätten töistä PALJON! Paulan blogista on monelle iloa ja inspiraation lähdettä. Mutta tämän Anonyymin suhteen, niin miten sitä sanotaan, kateus se vie kalatkin järvestä.

    VastaaPoista
  12. Kiitän vastakritiikistä, kipakastakin. Edelleen, harmi, jos tämä tulkitaan kateudesta kumpuavaksi. Ehkä nyt on enää turha yrittää tiivistää, mikä sanomani ydin oli, mutta yritän lyhyesti. Nykymaailmassa vaatteiden ylenpalttinen korostaminen ja siitä herkästi seuraavat lieveilmiöt (kuten se, että pienet lapsetkin osaavat nälväistä toiselle, jos paidan kuosi on epäajanhenkinen (sana muodikas on tosiaan harhaanjohtava)) on asia, joka minua häiritsee. Tämä blogi on vahvistanut minussa tätä negatiivista ajankuvaa (ehkä olisi pitänyt heti alussa mainita, että blogi on herättänyt minussakin myös positiivisia mielikuvia). Tekstini kumpusi siis tästä, ei blogistin elämästä. Huono aloitukseni vei minulta mahdollisuuden saada aikaan keskustelua tästä aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi,

      Joudun korjaamaan väitettäsi "negatiivisesta ajankuvasta". Vaatteiden suhteen maailma on mennyt valtavasti parempaan suuntaan parin viime vuosikymmenen aikana! Nykyään lapset ja nuoret saavat olla enemmän erilaisia, persoonallisia ja valtavirrasta poikkeavia kuin 70-80-luvulla, tai vielä edes 90-luvulla. Oikeastaan, onko enää edes valtavirtaa? Nykyään ei ole pakko omistaa Levi's viisnollaykkösiä tullakseen hyväksytyksi! Että mietipäs sitä...

      Tänä päivänä arvostetaan käsitöitä ja käsillä tekemistä, eli perin juurin perinteisiä arvoja. Ennen tosin tehtiin pakon sanelemana ja kierrätettiin kaikki tarkkaan verhoista vaatteiden kautta matonkuteeksi, nykyään materiaaleissakin on valinnanvaraa ja totta on, että harrastus ei ole halpa. Materiaalit maksaa ja työkaluihin pitää satsata, MUTTA lastenvaatteissa säästää kyllä verrattuna merkillisiin laatuvaatteisiin koska kangasta ei mene paljon. Toisaalta materiaalienkin kierrätys on helppoa, itseltä ylijääneet saa myytyä eteenpäin - kierrätystä sekin, ja hyvin tehdyt vaatteet saa kierrätettyä eteenpäin kunnes niiden elinkaari tulee täyteen, todennäköisesti paljon myöhemmin kuin markettien tusinaskeidan. Mikä muuten on iso juttu kun lapsia on enemmän, kasvavien lasten vaatteet lohkaisee ison loven kukkaroon oli sitten halpaa kertakäyttökamaa tai vähän laadukkaampiakin ja pitkäikäisempiä.

      Minusta tämä Paulan blogi edustaa hyvin monia positiivisia asioita: rakkautta lapsiin ihan ennen kaikkea, ja päin vastoin kuin olet tuonut esiin, omin käsin itse tekeminen taistelee sitä kerskakuluttamisen ideologiaa vastaan sillä kuka edes viitsisi tehdä itse vaatteita materiaaleista jotka ei välttämättä kestä edes normaalia pesua nukkaantumatta ja virttymättä pilalle? Vitosella voi ostaa puseron jota pitää pari kertaa ja heittää sitten lumppuna menemään, mutta kun on nähnyt vaivaa vaatteen eteen tekemällä sen itse, niin silloin satsataan myös materiaaleihin ettei oma työ mene heti hukkaan.

      Lisäksi ihania lapsia, kauniita kuoseja ja ihania vaatteita taitavasti valokuvattuna on kiva katsella lukijana ja ammentaa itselleen ideoita.

      Poista
    2. Ajankuva ei ole sinulle negatiivinen, minä näen siinä kuitenkin paljon negatiivista, josta yksi esimerkki on käyttämäsi sana "tusinaskeida". Huomaatko, miten arvottava sana joidenkin käyttämistä vaateista? Tuolla sanalla ilmaisit hyvin tiivistetysti erään ajan hengen. Jos nykyään onkin niin, että voi pukeutua monella lailla, tämä on kuitenkin se, mitä ei arvosteta: vaatteet, jotka ovat mitäänsanomattomia, vain vaatteita. Tällaisissa vaatteissa ei ole mitään, mikä säväyttää sen kummemmin, ei kuosilla, ei merkillä, ei hinnalla, niissä ei ole mitään statusta.

      Muuten, omat luokkakuvani 80-luvulla kuvastavat hyvin kirjavaa pukeutumista, enkä ole missään törmännyt ajatukseen, että sen ajan lapset olisivat kärsineet vaatteistaan.

      Käsitöiden arvostus sinänsä on minustakin hieno asia, ja aina kun pystyn, ostan käsin tehtyä, mutta mielestäni silläkin asialla ON kääntöpuolensa, ja se on se, josta koko ajan yritän täällä puhua. Ehkä sen voisi tiivistetysti sanoa sanalla elitismi. Ja elitismiä ON vaatetuksessa muunkinlaista kuin erityisen rikkaiden harrastamaa kalliita merkkivaatteita.

      Tämä on ilmiö, jota tässä keskustelussa ei haluta nähdä. Teksteistä päätellen minkäänlaista negatiivista kääntöpuolta lasten vaatettamisessa tietyllä tavalla ei ole varsinkaan tämän blogin piirissä olevilla ihmisillä, mutta olisiko sellainen mahdollista edes teoriassa jossain päin Suomea tai maailmaa? Että joku joskus jossain päin maailmaa sortuisi ajattelemaan edes yhden kerran, että vain itse ommeltu vaate laatukankaasta (mielellään Metsola tai Marimekko) on arvostettavaa pukeutumista? Te blogin lukijat ja blogisti olette onnistuneet olemaan arvottamatta omia lapsia tai toisia vaatteiden perusteella, mutta onko tämä edes teoriassa mahdollinen ilmiö?
      -ap

      Poista
    3. No itse en näe ompeluharrastuksessa mitään "elitististä". Tämä johtuu ehkä siitäkin että meillä on suvussa harrastettu käsitöitä aina, ennen silkasta pakosta, nykyään tekemisen ilosta. Itse tehden toki saa persoonallisia vaatteita, sellaisia kuin haluaa.

      Itse en usko mainitsemasi "negatiivisen kääntöpuolen" olemassaoloon.

      Ei kaikkien tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista. Mutta koska esim. lapsiperheissä vaatteiden hankinta ja pieneksi jääneistä eroon pääseminen on ihan pakollinen rumba, niin miksei tehdä siitä itselleen harrastus?

      Miksi toisten harrastus kuitenkin ärsyttää?

      Poista
    4. Onko tosi, että vieläkin käsität niin, että minun tekstieni lähtökohta on ärsyyntyminen toisten harrastamisesta? Koen, että hakkaan päätä seinään, jos yritän vielä täällä tarkentaa ja perustella tätä asiaa, kun väärinymmärtäminen on näin totaalista.
      -ap

      Poista
    5. Minua kiinnostaisi tietää, mistä ilmiöstä -ap anonyymi oikein puhuu? mitä tarkoittaa laadukkaista kankaista ommeltujen vaatteiden aiheuttama negatiivinen kääntöpuoli? Voisitko valaista vähän tarkemmin tyhmää blodia. En siis kertakaikkiaan ymmärrä pointtiasi, vaikka kuinka yritän lukea mitä ajat takaa. Vai onko kyseessä pelkästään jokin itsesi luoma käsitys asiasta?

      Ihmiset arvostavat eri asioita ja se suotakoon jokaiselle, eiks vaan. Ei vaatteet tee kenestäkään parempia tai huonompia ihmisiä.

      Itse ompelen monestakin syystä. Ennenkaikkea se on henkireikä, kuten Paulallekkin. Toisekseen, olen pienestä pitäen oppinut tekemään käsillä kaikenlaista, kuten esim. E.V. Ja tottamaar, haluan ommella laadukkaista kankaista!! Ehkä suurin syy siihen miksi mieluummin ompelen vaatteet itse laatukankaista kuin ostan valmiina kaupasta huonolaatuista on se, etten halua tukea sitä halpaa lapsityövoimaa, mistä suurinosa isojen ketjujen ja markettien vaatteet tulee. Sekin on sitä ajan henkeä valitettavasti... Tunnustan, ettei mun etiikkani anna periksi arvostaa niitä lapsiparkojen pakkotyöllä massatuotettuja vaatteita, ei. Silti se ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi niitä ihmisiä jotka sellaisia vaatteita päällään pitää.

      Mielenkiintoinen keskustelu, johon odotan lisää kommentteja :)

      Piia

      Poista
  13. Ehkä aloituksesi toimisi paremmin siellä missä lapset puetaan merkkivaate massaan.. Siellä heidät kasvatetaan arvostelemaan toisia vaatemerkkien mukaan. Ompelijat ovat rohkeita, kun kasvattavat lapsiaan ja aikuisiakin pois massasta, kauniisiin vaatteisiin, ei merkkeihin. Itse ommeltu on se vähemmistöön kuuluva ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tosiaan voi olla, että aloitukseni sopisi johonkin toisaalle paremmin. Uskon aivan mielihyvin, että ompelijat eivät välitä lapsilleen sellaista käsitystä, että vaatteilla olisi mitään tekemistä ihmisten kiinnostavuuden, arvon tai mukavuuden kanssa.
      -ap

      Poista
  14. Olisi todella paljon sanottavaa asiasta. Ensinnäkin itse suuren perheen ompelevana äitinä täytyy todeta että on aivan pakko olla arvostamatta montaa muuta materiaa jos aikoo ompeluharrastusta pitää yllä. Sen verran kalliita kankaat on, mutta ilo siitä että jotain näkyvää kaiken keskellä saa tehtyä, on suuri. Karu totuus on, jos joku ei sitä vielä ole huomannut, että isossa perheessä siivousta ja kaikkien juttujen järjestelyä riittää vaikka ympärivuorokauden ja sehän ei missään näy. Arvostan myös Paulan kykyä luoda kierrätyskankaista kaikkea kaunista mitä täällä on nähty!! Miksi siitä ei saisi tuntea iloa??? Ja kiitos Paula kun jaat sitä meillekin!! Iloa ja inspiraatiota, intoa itsellekin jatkaa ihanaa harrastusta.
    Tänä päivänä jolloin monilla ihmisistä on varaa ostaa lapsilleen superkalliita merkkivaatteita, vaatii rohkeutta pukea lapsensa itse tehtyyn. Minä koen että on ihana saada sitten positiivista palautetta ihan vaikka tuntemattomaltakin. Ja se ilo minkä lapsi kokee kun saa oman äidin rakkaudella ompeleman vaatteen vetäistä päällensä, se on se joka palkitsee kaikkein eniten. Näistä kuvista välittyy tyytyväisen äidin onnelliset lapset.
    Ainakin itse olen sitä mieltä, että lapsen ei tarvitse näyttää ihanalta ollakseen ihana. Lapsihan oikeasti on ihana ja rakas, jos niin ei ole, jokin äiti-lapsi suhteessa on pahasti pielessä. Eiköhän ole anonyymin paras etsiä positiivisia puolia omastakin elämästään ja iloita kanssamme toisen iloista. Se kantaa pitkälle ja tuo hyvää mieltä.
    SannaP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että tartuit tekstissäsi myös itse aiheeseen, josta viritin keskustelua. On hienoa, jos pystymme ihailemaan lasta, joka on nukkavieruissa vaatteissa. Mielestäni tämä ei ole itsestäänselvyys.
      -ap

      Poista
    2. Tähän on kyllä vielä ihan pakko kommentoida.

      Luuletko nyt ihan tosissaan, että koska vaikka nyt esimerkiksi täällä esitellään UUSIA, suoraan paininjalan alta tulleita vaatteita, niin sen on tarkoitettava sitä ettei käytönjälki saa näkyä käytetyissä vaatteissa sitten, kun niitä on käytetty? Ei herran pieksut. Ja ihminen joka ei juuri puhu, ei myöskään ajattele juuri mitään? (siis samalla logiikalla).

      Poista
    3. Ei, en luule. Et ymmärtänyt nyt ollenkaan, mitä tarkoitan.
      -ap

      Poista
    4. Anonyymi,

      Kyllä ymmärsin :)

      Lapset ovat aina ihania olivat he puettu miten hyvänsä. Tästä huolimatta on ilo pukea lapset kauniisti ja värikkäästi. Lapset rakastavat värejä. Itsetehdyt vaatteet voivat myös osaltaan opettaa lapsille erilaisuuden hyväksymistä, kuten tunnettua niin erilaisuuden sietäminen ja hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys ihmisillä. Ja nyt en puhu pelkästään lapsista ja nuorista, kyllä asenteet opitaan hyvin pitkälti kotoa.

      Erityisesti pojat puetaan aivan hirveän usein jo pienestä pitäen hurjan synkkiin ja "värittömiin" väreihin. Ei tarvitse mennä kuin Prisman lastenosaston "poikien puolelle", niin voi todeta ettei valikoimatkaan hypermarketeissa ole värien suhteen kummoisia. Ja tytöille puolestaan on tarjolla vaaleanpunaista ja punaista. Ei siis ole mikään ihme että Lasten Metsolan kaltaisilla putiikeilla on ollut niin hyvä markkinarako kun valikoimat suorastaan pursuavat upeita ja raikkaita värejä - myös pojille.

      Ja mitä tulee nukkavieruuteen syynä mahdollisesti varattomuus, niin pienellä vaivannäöllä saa kauniita vaatteita pienellä rahalla aikaan. Se vaatii kirppareilla kiertelyä ja valmiutta tehdä itse kierrätysmateriaaleista. Laadukkaita lankojakin voi saada edullisesti purkamalla jonkun itsetekemän neuleen.

      Poista
  15. Jatkaisin tajunnan virtaa vielä ompelemisessa käytettyihin materiaaleihin. Tässä blogissa on paljon vaatteita Lasten Metsolan kankaista, ja Metsolahan on viime aikoina kasvattanut ihan valtavasti suosiotaan, eli on "muodikas" ainakin retrosta pitävien joukossa. Asiaan vaikuttaa myös hyvä laatu ja kestävät materiaalit ja vaatteilla on myös hyvä jälleenmyyntiarvo mikä edesauttaa vaatteiden pitkää elinkaarta.

    Lasten Metsola on kotimainen yritys jonka tuotteet ovat kotimaista suunnittelua. Kankaatkin ovat osittain kotimaisia. Lasten Metsolan vaatteiden ja kankaiden käyttö tukee siten suomalaista työtäkin.

    Ja sama lukuisten muiden, pienempien kankaisiin, kuosissuunnitteluun ja vaatteisiin erikoistuneiden yritysten kanssa. Ompeluharrastajat mahdollistavat sen, että lukuisille kangaskauppayrittäjille on markkinarako ja useiden huippulahjakkaiden suunnitteljoiden (mm. Leena Renko, Anniina Isokangas, Sari Ahokainen, Maitotyttö ym ym ym) työlle on kysyntää. Kun sisämarkkinat toimii, on myös viennille mahdollisuus eli Suomesta voidaan viedä maailmalle muutakin kuin Marimekkoa ja Muumeja. Ompeluharrastaminen siis voi jopa edistää talouttakin tällä tavoin.

    VastaaPoista
  16. Hei, en ole kerennyt käydä lukemassa ihanaa blogiasi vähään aikaan, niin kuin en muitakaan...harmittaa tosi paljon, kun muiden blogien lukeminen on jäänyt hyvin vähiin.Saisi niin paljon inspiraatiota niistä!Olen tosi onnellinen voitosta, kiitos! :)

    Tuota toista asiaa sivuten...saanko linkittää blogistani tuohon kirjoitukseen?Olen juuri tuota asiaa pohtinut ja miettinyt, että miten sen saisi lukijoille parhaiten sanottua, että tää on vaan pieni osa meidän ompelijoiden ja bloggaajien elämää...Sinä niin hyvin sen osasit ilmaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki saat! Laita mulle sun sähköpostiosoite :) surinanpauloissa@gmail.com tai facen kautta :)

      Poista